Kirkolliset ilmoitukset »

Kirkkoherranvirasto
Kirkkotie 7
93400 Taivalkoski
p. 040 350 9047

HUOM! LANKAPUHELINNUMEROT
EIVÄT OLE ENÄÄ KÄYTÖSSÄ.

avoinna:
ma klo 10–11.15, 11.45–17
ti–to klo 10–11.15, 11.45–14
pe suljettu

Uskon, toivon
ja rakkauden yhteisö

Taivalkosken seurakunta on tavallisten ihmisten, sinun, minun, meidän seurakunta. Tahdomme olla uskon, toivon ja rakkauden yhteisö, jossa on tilaa jokaisen olla, yksin ja yhdessä. Vaikka maailma muuttuu, kirkon perustehtävä ja sanoma pysyvät. Sen elämän ja toiminnan ytimessä ovat jäsenet, tavalliset kristityt.

Taivalkosken seurakunta kokoaa jäseniään jumalanpalveluksiin, tapahtumiin ja konsertteihin. Se tavoittaa viikoittain satoja lapsia, nuoria ja aikuisia kerhoissa, kuoroissa tai muussa toiminnassa.

Oman paikan seurakunnasta voi löytää niin säännöllisestä toiminnasta kuin satunnaisista tapahtumista. Seurakunnan toimintaa järjestävät yhdessä työntekijät ja seurakunnan jäsenet.

Ympäristömyönteisyys on yksi seurakuntamme perusarvoista. Taivalkosken seurakunta haluaa toimia ympäristöystävällisesti ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Taivalkoskella on runsaat 4300 asukasta, joista seurakuntaan kuuluu yli 90 %. Taivalkoski on lasten ja nuorten kunta, sillä joka viides asukas on alle 18-vuotias.

Diakonissa Heidi Keräsen saarna 
virkaan siunaamisen messussa 16.11.2014

Valvomisen sunnuntai

Hyvät kirkkovieraat, oma perheeni, äiti, sukulaiset savosta, rakkaat ystävät, aina apuanne tarjoavat kollegat ja työkaverit niin polilta kuin seurakunnasta. En osaa sanoin kuvata, kuinka ihana on nähdä teidät kaikki täällä. Täällä omassa kotiseurakunnan kirkossa. Kotona. Olen vastannut teistä monelle kun olette kysyneet ”Miltä sinusta tuntuu aloittaa työt diakonissana”, että minusta tuntuu kuin palaisin kotiin. Ja niin se on. Yhdeksän vuoden aikana ihminen ehtii luoda siteet niin ihmisiin kuin paikkaankin. Täällä omassa kirkkosalissa tunnen olevani turvassa. Täältä ei ole kiire minnekään, täällä voin rauhassa puhua Luojalleni niistä asioista, jotka sydämellä kulloinkin ovat.

Tänään minun sydämeni on täynnä iloa ja kiitollisuutta. Ilo tästä harvinaisesta juhlapäivästä ja kiitollisuus teistä. Kaikista. On ihana nähdä teidät täällä, mutta vieläkin ihanampaa olisi nähdä kerran kotona, Taivasten valtakunnassa. Meistä jokainen sen tietää, että ihmisen aika tässä maailmassa, se on loppujen lopuksi lyhyt. Kutsu Taivaan kotiin tulee meille jokaiselle, jonakin päivänä. Toisille se tulee pitkän elämän päätteeksi, kutsua jo odottaneena. Elämästä kylliksi saaneena. Toiset lähtevät ennen aikojaan, elämä jää kesken ja päivän askareet tekemättä. Lähdön hetkeä me emme tiedä ja juuri siksi olisi hyvä, että meillä on sinä hetkenä rauha sydämessä. Tänään valvomisen sunnuntaina meille kerrottiin Markuksen evankeljumissa: ”Pitäkää varanne, olkaa valveilla, sillä te ette tiedä milloin aika tulee”.  Mitä tarkoittaa valveilla oleminen? Se tarkoittaa lyhyesti sitä, että sinulla on rauha sydämessä. Se tarkoittaa sitä, että olet tehnyt tilit selväksi Luojasi kanssa. Tuossa selkäni takana olevassa alttaritaulussa, siinä on meidän uskomme ainoa perusta: Jeesus Kristus, joka lunasti meidät synnin taakan alta, omalla verellään. Tuossa alttaritaulussa Jeesus rukoilee Getsemanessa. Hän tietää mitä on tulossa ja Hän jättäytyy Isänsä varaan. Kiuruvedellä, kotikirkkoni alttaritaulussa Jeesus riippuu ristinpuulla ryövärit molemmilla puolillaan. Siinä hänen lunastustyönsä on jo valmis. Tästä lunastustyöstä me jokainen saamme ammentaa voimaa ja toivoa oman elämämme ärjänteisiin. Varsinkin niihin toivottomalta tuntuviin hetkiin. Minäkin kelpaan Luojalleni, minäkin, vikoineni ja puutteineni. Tämän varmuuden saat kätkeä sydämeesi, olkoon meillä tätä maallista taivallusta vielä vähän tai paljon jäljellä.

Marianne Jansson kirjoittaa viimeisimmässä yhteys kirjeessään valvomisesta: "Jeesus puhui valvomisesta vertauksessaan isäntäänsä odottavista palvelijoista Luukkaan evankeliumissa: ”Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta”. Palvelijoiden isäntä oli ollut kutsuvieraana hääjuhlassa ja palasi myöhään yöllä takaisin kotiin. Palvelijat valvoivat kotona ja olivat varautuneet palvelemaan isäntää hänen palatessaan, niin kuin he päivittäin muutenkin tekivät. Mutta nyt he saivat kokea jotain odottamatonta. Roolit vaihtuivat: ”Totisesti, hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä”. Isäntä jää valvomaan ja alkaa palvella palvelijoitaan! Tämän isännän kaltainen on Jeesus. Kaiken valvomisen keskellä kristitty saa kokea ihmeellisen roolien vaihdon. Jeesus palvelee meitä! Se toteutuu ehtoollispöydässä, evankeliumin sanan äärellä ja sitten täydellisenä kun Herramme tulee takaisin.

Kun nyt aloitan työn diakonissana, toivoisin, että minulla olisi kyky valvoa myös toisella tavalla. Kyky valvoa, että kuulisin lähimmäiseni asian. Ne asiat, jotka ehkä jäävät ääneen sanomatta. Ne asiat, jotka on liian vaikeaa pukea sanoiksi. Kunpa osaisin olla läsnä niin, etten kävele ohi. Niin, että hiljainen avunpyyntö ei jäisi kuulematta. Että huomaisin ja huomioisin. Tähän minä toivon Luojaltani voimaa ja taitoa. Ja teiltä ystävät, kärsivällisyyttä. Neuvoja. Vanhemman opastusta ja nuoremman intoa. Valvotaan toinen toisemme puolesta. Autetaan siellä missä voimme, kukin omien voimiemme mukaan.

Kuulin tässä eräänä iltana kun Risto, puolisoni, puhui puhelimessa ystävälleen. Hän kuului kysyvän, että ”tulethan sinäkin paikalle todistamaan kun Heidi menee naimisiin seurakunnan kanssa”. Tämä on ihan totta. Olen ottanut vastaan viran, joka sitoo minut seurakuntaan ja teihin kaikkiin. Mutta teen sen ilolla, en velvollisuuden tunteesta. Sain aikoinaan, vuonna 2005 Kuusamon diakoniatiimiltä lahjaksi Anna-Mari Kaskisen runokirjan, josta luen teille säkeistön yhdestä runosta:

Yksi kaiken antoi omastaan.

Kaiken voitti rakkaudellaan.

Yksi meitä kutsuu kulkemaan

aina hänen seurassaan.

Kristus kuoli vuoksi jokaisen.

Leivän mursi meitä siunaten,

meidät liittää puuhun elämän,

antaa meille tehtävän.