TALVISODAN PÄÄTTYMISEN 80 V JUHLA

Tuomo Horsman juhlapuhe

Seurakuntatalo 15.3.2020.

Juhlapuheeni lähteet:
Kansallisarkisto, kaatuneiden luettelot.
Kansallisarkisto; Ilmavalvontakeskuksen toiminta talvisodan aikaan.
Taivalkosken kunnan arkisto.
Taivalkosken seurakunnan arkisto.
Sotainvalidi Akseli Väyrysen haastattelu vuodelta 1992.

Hyvät naiset ja herrat. Suomessa on vietetty 13.3.1940 päättyneen talvisodan muistojuhlaa, tulihan tuona päivänä 80 vuotta talvisodan päättymisestä.

Tarkoitukseni on tässä puheessani muistella talvisodan aikaisia tapahtumia, miten se kosketti taivalkoskelaisia. Vaikuttavin tapahtuma oli lokakuussa 1939 aloitetut kertausharjoitukset Suomessa. Taivalkoskelaiset reserviläiset kutsuttiin Ouluun palvelukseen. Harjoitusten pitkittyessä pääsivät reserviläiset, etupäässä perheelliset käymään lyhyellä lomalla. Tällöin moni hyvästeli viimeisen kerran lähiomaisensa. Näin kävi myös metsäkyläläisen Janne Väyrysen perheessä. Hyvästelystä jäi varmaan mielikuva, että jospa se mies sieltä selviäisi. Perheessä odotettiin vauvan syntymistä lähiaikoina. Ehkä ajateltiin, että kaikki menee hyvin.

Kunnan päätöksissä alkoi näkyä poikkeusoloihin valmistautuminen. Syyskuussa 1939 määrättiin eri kylille ostokorttien jakajat. Kunnan toimesta numeroitiin kaikki ostokortit. Kertausharjoitukset näkyivät puolustusministeriön ja sisäasiainminiteriön välittämissä ohjeissa lääninhallitukselle/ kunnille. Näistä ensimmäisiä olivat heikossa taloudellisessa asemassa oleville reserviläisten perheille maksettavat avustukset. Avustuksia hakivat vaimot ja perheen isät, joiden miehet ja pojat olivat palveluksessa. Kunta joko puolsi tai hylkäsi hakemuksen. Lopullisen maksupäätöksen teki lääninhallitus.

Kaikkialla Suomessa seurattiin tiiviisti maailman tapahtumia syksyllä 1939. Sotaa käytiin jo Euroopassa, olihan Saksa hyökännyt Puolaan syyskuun alussa.

Suomi ei ollut täysin valmis marraskuun 30 päivän aamuna 1939, kun Neuvostoliiton sotilaat hyökkäsivät Suomeen. Hyökkäystä ennen oli tapahtunut provokaatio, eli kuuluisat Mainilan laukaukset karjalan kannaksella. Neuvostoliiton naamioitu, suomalaisten tykistön väittämät laukaukset johtivat suhteiden katkaisemiseen Neuvostoliiton puolelta. Jo aiemmin oli taustalla kuuluisa Molotov – Ribbentrof sopimus Neuvostoliiton ja Saksan kesken, jolla sovittiin maiden etupiiri jako naapurivaltioita koskien. Baltian maat ja Suomi jäivät Neuvostoliiton etupiiriin. Muut antautuivat Neuvostoliitolle, mutta Suomi ei.

Oulussa olleita iäkkäämpiä reserviläisiä alettiin sijoittaa eri rintamalohkoille. Näin taivalkoskelaisiakin siirtyi Viipurin alueelle, Virolahdelle loka marraskuun vaihteessa. Talvisodan syttyessä näitä joukkoja siirrettiin Uuraansaareen. Täällä olikin talvisodan yksi kovimmista taisteluista talvisodansodan viimeisellä viikolla.

Muolaan - Kollaan lohkolle, eli Kannaksen pohjoisalueelle siirtyi myös pitäjämme miehiä.

Sallan rintamalla jo vihollisen lähestyessä Pelkosenniemeä, siirrettiin Oulusta reserviläisiä paikalle, joukossa oli taivalkoskelaisia.

Suomussalmella, sen pohjoisosassa osasto Sudessa, eli everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen johtamassa osastossa oli useita taivalkoskelaisia. Raatteen tien suunnalla oli muutama taivalkoskelainen reserviläinen sekä täydennyksenä tulleita varusmiehiä maaliskuun alusta, näiden mukana oli myös muutama taivalkoskelainen.

Kuhmon rintamalle siirtyi Oulusta 5 – 8. 12.1939 Taivalkoskelaisista koottu komppania. Oulun seudulta oli komppaniaan määrätty eräitä johtajia vahvennukseksi.

Talvisota alkoi näkyä heti vilkkaampana liikenteenä Taivalkosken kirkonkylällä ja Jokijärven maantiellä ensimmäisen viikon aikana. Huoltoautot liikennöivät. Hevosliikennettä oli Suomussalmen suuntaan. Romppasen salmen rannalla olevassa Nevalan talossa tämä näkyi eri huoltotoimintoineen.

Mukana olleita poikia ja ikämiehiä määrättiin muun muassa sirpalesuojan rakentamiseen Karvosen ja Osuuskaupan välille. Kunta teki päätöksen, että suojan rakentamiseen saa käyttää Suoperässä olevia koulun asuntolan rakennuspuita. Samoja miehiä käytettiin ilmapommitusten sytyttämien palojen sammuttamiseen. Kunta oli nimennyt kirkkoherra Koiviston työllistämistyöryhmän puheenjohtajaksi.

Sodan toinen päivä koetti 1.12.1939. Metsäkylän Kivelän talossa alkoi tuona päivänä Jannen puolisolla, Idalla synnytys. Synnytys ei mennyt niin kuin toivottiin. Äiti menehtyi tuona päivänä synnytysvuoteelle, terve tyttö vauva jäi henkiin. Isä siellä Viipurin lahdella ei tiennyt tuon päivän tapahtumista kotona.

Kunta sai tiedon tapahtumasta ja näin päätettiin kunnan puolesta pyytää Jannelle vapautusta palveluksesta. Täysin vapautusta ei tullut. Perheen isä sai pidemmän loman. Lomalla hän saatteli vaimonsa, lasten äidin haudan lepoon. Koti asioita hän pystyi pidemmällä lomalla järjestelemään. Rintamalle oli vielä kuitenkin palattava.      

 Ensimmäiset taivalkoskelaiset neljä miestä kaatuivat joulukuun aikana 1939. Talvisodan syttyessä ei ollut ohjeistusta, miten tulisi kaatuneiden kanssa toimia. 16.12.1939 Päämaja antoi ohjeen siirtää vainajat kotiseudulle.

Joulukuun lopulla 29.12.1939 valtuusto teki päätöksen Päämajan tiedonannon pohjalta, että pitäjän mahdolliset isänmaan puolesta kaatuneet tulee haudata kirkon läheisyyteen. Kunta huolehtii sankarihautojen kunnossa pidon.

Tätä varten asetettiin toimikunta, puheenjohtajana kirkkoherra Koivisto jäsenet rouva Anni Vaalamo, kauppias Matti Virkkunen ja talollinen Jooseppi Hiltunen. Hautapaikka tulee olla kirkon lähellä. Toimikunta katsoi tämän nykyisen paikan sopivaksi. Mutta asia ei ollut sillä selvä. Mäki, jolla kirkko sijaitsee, on kallio aivan pinnassa ja siihen tarvittiin maita. Maat ajettiin Kaakkurivaaran rinteestä.

Näin ollen ei vielä hetkeen päästy siunaamaan ensimmäistä sankarivainajaa sankarihautausmaan multiin.

Pitää kuitenkin todeta, että Kuhmon Sivakan tienhaaran maastossa, taivalkoskelaisen komppanian ensimmäisessä taistelussa kaatuneen Artturi Huovisen siunaustilaisuus oli 24.12.1939. Asiakirjat eivät todenna sitä, että siunattiinko hänet Kaakkurivaaran multiin.

ILMAVALVONTAA

Taivalkoskelle perustettiin talvisodan alkupäivinä kaksi ilmavalvonnan tähystyspistettä Taivalvaaralle sekä Tyrämäelle. Taivalvaaralla oli käytettävissä palokunnan toimesta rakennettu tähystyslava puihin. Tyrämäellä ilmavalvontaa palveli paikallinen tuulimylly. Taivalkosken ilmavalvontapisteet aloittivat ympärivuorokautisen toimintansa 9.12.1939. Puhelin yhteyksissä oli ensin vaikeuksia Ouluun alueen ilmavalvontakeskukseen.

Näissä taivalkoskelaisissa tähystyspisteissä, kuin muuallakin aloittivat naiset, nuoret pojat ja ikämiehet ilmavalvonta työn. Paikalla oli oltava aina kaksi kerrallaan. Ilmatilassa koneiden kuulumiset ja näkymiset piti välittömästi ilmoittaa Ilmavalvontakeskukselle Ouluun. Näköhavainnoista kelloaika, koneiden määrä ja lentosuunta sekä mahdollinen korkeus. Piti myös ilmoittaa, onko kyseessä pommikone vai vihollisen hävittäjä. Omat koneet myös tuli ilmoittaa. Joka päivä oli otettava puhelin yhteys tähystyspisteistä Ilmavalvontakeskukseen.

 Ilmavalvontakeskuksen kirjanpidosta käy selvästi ilmi, että Taivalkoskikaan ei jäänyt rauhaan pommituksilta. Seuraavassa ilmoituksia pommituksista ilmavalvontakeskukselle Ouluun. Joulukuu oli vielä rauhallista, mutta tammikuussa alkoi tapahtua.

23.1.1940 klo 11.03 kierteli vihollisen tiedustelukone kirkonkylän päällä. Kello 11.10 saapuivat vihollisen pommikoneet pommittamaan kirkonkylää kahdella koneella, ampuivat myös konekivääreillä. Kello 12.24 saapui kahdeksan konetta kirkonkylän päälle ja iltapäivällä kello 14.06 saapui kaksitoista vihollisen pommikonetta. Koneista pommitettiin kirkonkylää. Rakennuksiin tuli vaurioita. 24.1.1940 klo 14.06 kolme konetta pudotti palo- ja räjähdys pommeja, ei vahinkoja. 26.1.klo 10.44 kahdeksan konetta pudotti pommeja, rakennuksia vaurioitui. Samana päivänä iltapäivällä klo 13.50 kahdeksan pommikonetta pommitti Pudasjärvelle menevää maantietä. Paluumatkalla klo 14.06 samat koneet pudottivat pommejaan kirkonkylään, osuivat muutamaan rakennukseen.

Vihollisen koneesta pudotettiin lentolehtisiä kirkonkylälle neljäntenä päivä helmikuuta klo 10.56. 6.2.1940 klo 16.04 saatiin tieto, että vihollinen on pudottanut kaksi desanttia (Koston,) Korvuanjärven jäälle. Todennäköisesti kyseessä oli Korvuanjärvi, koska seuraavana päivänä kaksi desanttia pidätettiin kyläläisten toimesta Vääräjärven rannan talossa, Pehkolassa. Järvien väliä on vajaat viisikilometriä.

22.2.1940 ilmavalvontapisteet olivat ilmoittaneet epämäärisen kuulopuheen ilmavalvontakeskukselle. Viesti kuului seuraavasti, että vihollisen koneet ampuivat heinähaku matkalla ollutta nuorukaista ja tämä haavoittui vakavasti.

Kyseessä lienee ollut Suomussalmen Pyhäkylän Kuittilan taloon kohdistunut vihollisen hyökkäys vihollisen hävittäjän toimesta. Talo sijaitsee Taivalkosken pitäjäinrajan tuntumassa. Talossa asui tuolloin Metsäkylän Vääräjärveltä muuttanut leski Tilda Manninen nuorimpien lasten kanssa. Vihollisen hävittäjän hyökätessä konekiväärein talon kimppuun. Talon väki haki suojaa uunin kupeelta. Perheen poika Hannes, ikä 16 vuotta, sai konekiväärin luodeista osumia. Hän oli lähtenyt ryömimään kohti ulko-ovea, mutta menehtyi talon eteiseen. Tämä on kirjoittajan arvio mahdollisesta virheellisestä kuulopuheesta.          

25.2.1940 vihollinen pommitti kirkonkylää, mutta ei tullut vaurioita. Pommituksissa oli noin kahden viikon tauko. 11.3.1941 klo 11.35 Ilmoitti Tyrämäki, että pommikoneita tulee länteen. Klo 11.38 koneet saavuttivat Taivalvaaran tähystys pisteen ja ryhtyivät pommittamaan tähystäjiä. Pudottivat 27 pommia, ei saaneet vahinkoa aikaan. Tämän jälkeen koneet suuntasivat koillisen suuntaan ja pudottivat viimeiset pomminsa kirkonkylän tuntumaan.

Koneet lensivät silloin, kun oli hyvä lentosää. Pilviset, sateiset päivät takasivat sen, että pommikoneilta ja hävittäjiltä saatiin olla rauhassa.

Mainittakoon, että ilmahälytykset alkuvaiheessa annettiin kirkonkyläläisille kirkonkelloja soittamalla. Myöhemmin käytettiin sireeniä.

Ilmavalvonta pisteet purettiin huhtikuun 18 päivänä 1940.

HAAVOITTUNEENA TUSKAISAT KOKEMUKSET UURAANSAARELTA

Akseli Väyrysen kertomaa.

Siinä liikuttiin aika suurella alueella, tiedustelupartioita tehden ja välillä taistellen vihollista vastaan. Eräänä yönä olimme Uuraansaaren kansakoulun maastossa. Pidettiin vartiota, yksi vartiopaikka oli koulun nurkalla. Seisoin siinä ja niin kuulin, että kranaatti tulee ja löin maihin. Se tuli aika lähelle, niin että koulun eteisen ikkunat tulvat helinän kanssa alas. Samaan aikaan kävelivät kiireellä paikalle rykmentin ja pataljoonan komentajat. Huusin heille, että varokaa, niitä tulee lisää. Herrat hänelle huusivat, tule tänne koulun sisälle ja minäkin juoksin sinne. Siellä sitten maata rojotettiin koulun luokan lattialla. Muutama kranaatti tuli, mutta ne osuivat jo kauemmaksi. Herrat olivat vissiin katsomassa paikkoja ja jatkoivat matkaa, minä jatkoin vartiovuoroani.

Sitten jouduttiin kiivaasti vihollisen työntämänä siirtymään Hannukkalasta Uuraan saaren puolelle. Jouduttiin käsirysyyn vihollisen kanssa. Vihollisia oli sisällä rakennuksessa ja sieltä he ryntäsivät meidän kimppuun. Olimme vähän huolimattomia siinä rakennuksen lähellä. Luukkosen Kalle sai osuman reiteensä ja hän jäi sinne vihollisen käsiin haavoittuneena. Kalle jäi sille reissulle. Siitä rytäkästä selvittiin, mutta tappioita tuli, nyt meni tuttuja miehiä, muisteli Akseli tätä käsirysy tappelua vihollisen kanssa.

Saimme tehtäväksi hiihtää vähän niin kuin vastaan vihollista. Edessäni hiihti konepistoolimies Jämsä Haukiputaalta. Itse hiihdin toisena.

  • Joku karjaisi. Ryssä edessä asemissa. Jämsä sai osuman vatsaan. Itse löin maihin kuusen juureen ja ryhdyin ampumaan vihollista. Näin toimivat toisetkin.

Kivääristäni loppuivat patruunat ja aloin asettaa oikealla kädellä uutta kampaa paikalleen, niin silloin se sattui. Vihollisen ampuma räjähtävä luoti sattui hänen oikean käden kyynärpäähän. Ei voinut nousta seisomaan, kun vihollinen oli siinä muutaman kymmenen metrin päässä. Sukseni olivat siinä vieressä. Vedin ne kärjet taaksepäin ja menin selälleni suksien päälle ja pukin jaloillani itsenäni pois siitä, että vihollinen ei pystynyt ampumaan. Kun olin mennyt jonkin matkaa, niin törmäsin Paaso nimiseen mieheen, hän oli Haukiputaalta, hän veti minua takinniskasta kiinni pitäen. Sitten lääkintämiehet Jakkilan Yrjö Taivalkoskelta ja Vähäkuopus Pudasjärveltä vetivät minua kauemmas ja sitoivat kättäni, että se pysyisi kasassa, eikä vuotaisi ihan mahdottomasti. Pääsin rekeen, jossa oli haavoittuneita. Siinä makasi Edvin Keränen tuolta Pudasjärven Salmijärveltä. Hänellä oli jalka poikki. Vihollisen yllätti sitten meidät ja ampuivat hevosen ja reki miehineen ilman minua jäi siihen. Lähdin juoksemaan muuatta latu-uraa pitkin ja huomasin, että puun juurella seisoo hevon, reki perässä. Ajattelin, että otan tuon hevosen ja ajan sillä täältä pois. Huomasin, että hevosella on toinen takajalka poikki ja reki on veressä. Jatkoin kävellen etulinjasta poispäin. Kävelin siinä aikani, en tiedä kuka oli mennyt minnekin ja ajantajukin siinä katosi. Takaapäin tuli sitten komppanian taistelulähetti, Tanninen Iistä, hän totesi, että minä olen viimeinen, täältä ovat kaikki lähteneet kohti Turkinsaarta. Se kannusti kävelemään latua pitkin ja aikoi sanoa, että eivät jättäisi minua, vaan pyytää odottamaan.

Kun pääsin rantaan hetken kuluttua, niin Oulusta kotoisin oleva mies odotti hevosen kanssa. Nousin rekeen ja mies suuntasi hevosen kohti Turkinsaarta. Jään yli ei saatu mennä rauhassa, nimittäin vihollisen hävittäjä hyökkäsi kimppuumme ja tulitti, niin, että luotisuihkut pölyttivät lunta meidän vieressä. Hevosmies löi hevosen lautasille vauhtia suitsi perillä ja hevonen laukata kyökkäsi ja niin päästiin ehjinä Turkinsaareen. Reessä istuessani tuntui käteni haava olevan kuin tulessa. En ollut siinä lähes paniikkimaisissa tunnelmissa kiinnittänyt tuskaani huomiota.

Turkinsaaressa tapasin sitten veljeni Jannen, hän oli loman jälkeen keittiöllä töissä. Olivat sanoneet Jannelle, että mene katsomaan veljeäsi, että hän on haavoittunut. Näin tapasin veljeni. Hänet komennettiin keittiö mieheksi pidemmän loman jälkeen, kun mentiin Uuraansaareen. Olihan Janne vanhimpia miehiä siellä joukossamme.  Siellä pääsin myös ensi kertaa lääkärin käsittelyyn. Sain siinä paremman ensi avun ja passituksen eteenpäin. Lääkäri totesi, että sinun kohdalta sodat on sodittu. Tästä minun haavoittumispäivästäni tuli elämäni painajaismaisin päivä, että selvitäkö hengissä. Tuona päivänä oli meidän porukasta kaatunut liki kaksikymmentä miestä ja meitä haavoittuneita oli myös toistakymmentä. Lisäksi kadonneita oli vajaat kymmen. Sanovat muista porukoista olleen kaatuneita paljon. Ryssä ajoi maaliskuun ensiviikolla meidät pois saarelta.

Haavoittuneita kuljettivat hevosilla jäiden yli saarelta saarelle, ennen kuin päästiin mantereelle. Ensimmäinen etappi oli, kun saavuimme pieneen mökkiin. Haavoittuneiden joukossa oli venäläinenkin. Meidän joukossa oli venäjän kielen taitoinen haavoittunut, taisi olla karjalan poikia. Hän kyseli tältä venäläiseltä kuulumisia. Muistan kun hän kysyi, että minkälainen mies se Molotov on, niin venäläinen vastasi, että priima mies.

Siitä taas lähdettiin hevosen reessä kulkemaan ja tultiin lopulla mantereelle. Tämä venäläinen jäi sinne mökkiin. En tiedä minne veivät. Nyt päästiin sitten jatkamaan matkaa linja-autolla. Tie oli kapea, jossa mennä jyryytettiin.  Autot, joissa oli tykkejä perässä tuli vastaan. Linja-auto lipesi ojaan ja jäi siihen. Kuljettaja yritti pysäyttää niitä tykkiautoja, että vetäkää meidät pois täältä ojasta, mutta kukaan ei ottanut kuuleviin korviinsakaan. Kuljettaja käytti voimasanoja isoon ääneen, että jo on ihme, että jätetään haavoittuneiden lasti tänne tien poskeen. Lopulta tuli sitten kuorma-auto, jonka kuljettaja veti autollaan linja-auton tiellä ja päästiin jatkamaan matkaa.

Usean tunnin jälkeen tuli lähelle Joensuuta ja meidät ohjattiin muutamaan keuhkotautiparantolaan. Näky oli surkea. Talo, jossa oli useampi kerros, oli täynnä haavoittuneita. Tuntuivat puhuvan kokemuksistaan ja haavoittumisistaan Suomussalmella. Olivat Kemin suunnalta olevia miehiä. Sanoin heille, että olen Suomussalmen naapuri pitäjästä. Toivat siihen viereeni sitten haavoittuneen vänrikin. Kysyin häneltä, että missä haavoitut sinä. Siellä Kannaksen perkeleessä. Häneltä oli toinen jalka poikki. Itselläni täällä ratkesi taas haava vuotamaan valtimosta kovasti.

Siellä meidän tietoja kirjasivat hoitajat kansioihin. Operaatioita siellä ei tehty vaan leikattavat siirrettiin sotasairaaloihin. Meitä lastattiin sitten junaan ja sanoivat, että teidät viedään Helsinkiin. Juna oli pakattu haavoittuneita täyteen. Paareilla makaavia oli paljon. Niillä, joilla oli haavat muualla kehossa, niin istuivat, kuka jaksoi. Veren hukan takia näistä moni, kuten itsekin jouduin makuulleni. Ilmahälytykset olivat jatkuvia. Lääkäri ja hoitaja puhelivat toisilleen, että näinköhän aamuun mennessä päästään Helsinkiin. Tuskat nousivat kädessäni sietämättömiksi ja pyysin hoitajaa antamaan kipulääkettä. Hoitaja kävi pistämässä kipupiikin ja oloni helpotti.

Helsinkiin päästyäni luulin, että pääsen leikkaukseen, mutta mitä vielä. Lääkärit siellä kyllä sitä joka päivä kävivät kierrolla katsomassa ja siteet vaihdettiin. Makasin siellä ja kuulin, että rauha on tullut. Vaimo ilmaantui eräänä päivä minua katsomaan. Oli tullut junalla Oulusta Helsinkiin.

Tilanteeni kävi sietämättömäksi ja kyselin, että miksi ne eivät leikkaa. Hoitaja, hän osasi vieraita kieliä, niin sanoi, että täällä oleva tanskalainen kirurgi haluasi leikata, mutta ei ole saanut osaston ylilääkäriltä lupaa. Ihmettelin, kun hajutkin alkoivat olla sietämättömät. Ajattelin, että tähän petiin sitä mies mätänee. Ongelmia tuotti, kun taas eräänä yönä alkoi kova verenvuoto, valtimosta veri valui suoraan lattialle lorinan kanssa. Lääkäri sai sen tyrehtymään. Tämä tanskalainen kirurgi oli vaatinut, että hän leikkaa minun käden poikki, kun on pelkona, että kuolio tulee mieheen ja menetämme tämän miehen.

Hän sitten leikkasi ja käden tynkä alkoi parantua pikkuhiljaa. Kipua siinä oli jatkuvasti. Leikkaus onnistui hyvin ja kuolion pelkoa ei enää ollut. Kirurgi kävi kierrolla, hän kertoi olleen leikkauksessa mukana ja tuumi, että alkaa se mies virkistymään. Pelkäsimme leikkauksen aikana, kun teidän sydän pysähtyi, että eikö tämä meillä onnistu, mutta hyvin kävi. 

Yli kuukausi meni leikkauksesta, niin sanoivat sitten, että saatte lähteä kotiin. Näin pääsin kotiin ja minun sotataipaleeni sitten päättyi, mutta vammat näkyivät. Sitä reissua kesti yli kahdeksan kuukautta.

Evakossa olleita palasi huhtikuun aikana koteihinsa. Haavoittuneita pääsi sairaaloista kevään kesän aikana palaamaan.

Kaikki eivät palanneet. Palaamatta jäi 42 miestä. 

TALVISODASTA HE EIVÄT PALANNEET

               

Alapirtti Väinö Johannes

s. 5.3.1911 Taivalkoski Jokijärvi

Kansakoulu.

Maanviljelijä

Asepalvelus, /3.Pioneeri P. Pioneeri

Talvisota 3/JR25 Kuhmo

k. 17.1.1940 Kuhmo, Latvajärven kenttävartion taistelussa.

Eskola Aarne Elias

s.3.12.1911 Taivalkoski Kirkonkylä

Kansakoulu

Autonkuljettaja

Asepalvelus, Alikersantti/ Rannikko T. R.

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k.14.3.1940 päivärinteellä, keuhkokuumeeseen.

Arola Johannes Siimes

s.30.11.1913 Taivalkoski jokijärvi

Kansakoulu

Tukkityömies

Asepalvelus, 1. Pohjan. R. Kuopio. Pikakivääri mies, sotamies.

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k. 4.2.1940 Kuhmo, Saunajärven taistelussa.

Haukivaara Kalle

s. 18.11.1903 Taivalkoski Metsäkylä

Työmies

Asepalvelus, K. S.P. Kajaani / Jääkäri

Talvisota 3/ JR 25 Kuhmo

k. 4.2.1940 Kuhmo, Saunajärven taistelussa.

Hiltunen Heikki

s.5.11.1903 Taivalkoski Kurtinkylä

Työmies

Asepalvelus, K.S.P. Kajaani / Jääkäri

Talvisota ER. P.21 Karjalankangas.

k.6.3.1940 Uuraansaaressa. Siunattu kentälle jääneenä

Huovinen Artturi

s.1.4.1914 Taivalkoski Koitikylä

Metsätyömies

Asepalvelus, Pohj.R. Kuopio. Pikakivääriampuja/sotamies.

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k.8.12.1939 Kuhmo, Sivakan tienhaaran taistelut.

Horsma Kustaa Aleksanteri

s. 20.1.1911 Pudasjärvi Metsäkylä

Kansakoulu

Maatyöläinen

Asepalvelus, 2/P.S.R. Oulu, korpraali

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k.4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelut.

                                             

Huusko Jaakko Einari

s. 23.8.1910 Sotkamo. Kirjoilla Taivalkoskella, Metsäkylä 1935 – 1939.

Kansakoulu

Talollisen poika

Asepalvelus IML/RV 3 (Laivasto) kansimatruusi, tarkka-ampuja.

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k.18.12.1939 Kuhmo, Koistilanmäen taistelut. Haudattu Sotkamoon.

Iisakka Juho Heikki

s. 9.2.1913 Kuusamo Jurmunkylä

Työmies

Asepalvelus Pohj.R. Kuopio kiväärimies, sotamies

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k.4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelut.

Jurmu Tauno Ilmari

s.2.10.1916 Taivalkoski Jurmunkylä

Kansakoulu

Metsätyömies

Asepalvelus Pohj.R. Kuopio, pk ampuja, pk ryhmänjohtaja, alikersantti.

Talvisota 8/3 Pr:ssa, Muolaan suunta, Kämärän taistelut. Haavoittui vaikeasti 20.2.1940 kylkeen.

k.13.3.1940 3710 Sotasairaalassa. 

 

Jokisalo Ilmari

s. 23.3.1919 Pistojärvellä, Karjalassa. Asui Jokijärvellä

Kansakoulu. Äidinkieli Suomi

Metsätyömies

Ei Suomen kansalainen

Asepalvelus 19.12.1939 Kemi. Osasto Hakanen perustettu.

Talvisota, 8.2.1940 määrätty S.P.5, Osasto Hakanen.

k. 19.2.1940 Kuhmon Kiekin – niemessä partio taistelussa.

 

Karjalainen Kaarlo Henrik

s. 18.5.1908 Taivalkoski Kirkonkylä

Kansakoulu

Puuseppä

Asepalvelus, Kaart. Ryk. Helsinki, kaartilainen

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k. 4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelut.

                                                            

Karvonen Armas

s. 9.2.1918 Taivalkoski Kirkonkylä

Kansakoulu

Maanviljelijä

Asepalvelus Pohj.R. Kuopio. Oppilas

Talvisota. Karisalmi

k. 11.3.1940 Karisalmen taistelut.     

Kuha Veikko Johannes

s. 24.3.1913 Taivalkoski Jurmunkylä

Hevosmies

Asepalvelus, Pohj.R. Kuopio. Alikersantti, pikakivääriampuja.

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k.4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelut.

Komulainen Eino

s.6.12.1913 Sukeva Taivalkosken Kirkonkylä

Kansakoulu

Maatyömies

Asepalvelus P.P.P.3 Mikkeli, alikersantti, pikakiväärialiupseeri.

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k. 4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelut.

Kurtti Eino.

s.24.2.1914 Taivalkoski Kurtinkylä

Metsätyömies

Asepalvelus JP 4, pikakivääriampuja, korpraali.

Talvisota 3/JR 25. Sairastuminen. vapautettu palveluksesta 15.6.1940.

k. 9.10.1940 Päivärinteen paranolassa, keuhkotauti.

Käsmä Veikko Ilmari

s. 28.5.1916 Taivalkoski Koitikylä

Poromies

Asepalvelus 4/ HRR, Lappeenranta. Pikakivääriampujan apulainen, ratsumies.

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k. 4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelut.

Lehtoniemi Veikko Hermanni

s.19.3.1917 Taivalkoski Jokijärvi

Metsätyömies

Asepalvelus PPP/ kkk, Mikkeli, konekivääriampuja, jääkäri.

Talvisota Summanlohko, 3/JP kkk

Haavoittui vaikeasti 12.2.1940 taistelussa.

k. 13.3.1940 Sotasairaalassa.

Lohilahti Eino

s. 14.1.1911 Taivalkoski Metsäkylä

Metsätyömies

Asepalvelus URR, Helsinki, pikakivääri ampuja, korpraali

Ylennys 31.12.1939 alikersantiksi

Talvisota 3/ JR25 lääkintä aliupseeri

k. 4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelut.

Loukusa Joonas

s.19.6.1911 Taivalkoski Loukusankylä

Metsätyömies

Asepalvelus P.S.R Kuopio, pikakivääriampuja, sotamies

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k.4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelut.

Luukkonen Kalle Nikolai

s.31.7.1904 Taivalkoski Metsäkylä

Torppari

Asepalvelus K.S.P Sotamies

Talvisota, ER.P.21. Viipurin edustan taistelut, Turkisaari, Uuraansaari

k 2.3.1940. Haavoittui vaikeasti reiteen, jäi vihollisen käsiin. Siunattu kentälle jääneenä.

Luukkonen Olli

s. 12.2.1900 Taivalkoski Vaarakylä

Itsellinen

Asepalvelus K.S.P Sotamies

Talvisota ER.P. 21. Viipurin edustan taistelut, Turkinsaari, Uuraansaari.

k. 3.3.1940, ruumis jäänyt vihollisen käsiin. Siunattu kentälle jääneenä.

Luukkonen Toivo

s.10.7.1918 Taivalkoski Vaarakylä

Kansakoulu

Metsätyömies

Asepalvelus Pohjan Rykmentti Kuopio, sotamies

Talvisota, Pitkäranta, Laatokan Pohjoispuoli.

k. 13.3.1940 Pitkäranta, Impilahti.

Mikkola Sulo Immanuel

s.18.11.1915 Taivalkoski Jokijärvi

Kansakoulu

Metsätyömies

Asepalvelus P.P.P. Mikkeli, pikakivääriampuja, jääkäri.

Talvisota, 5/II JR 67 Viipurin alue.

k. 4.3.1940 Tammisuon taisteluissa, Viipurin maalaiskunnassa.

 

Moilanen Armas Toivo

s. 15.5.1907 Taivalkoski Jokijärvi

Puuseppä

Asepalvelus, Pion.P. pioneeri

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k.4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelut

Määttä Simuna

s.30.1.1908 Taivalkoski Kirkonkylä

Sekatyömies

Asepalvelus K R Kajaani, pistooli koulutus, sotamies

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k. 4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelut.

Partanen Väinö

s. 6.3.1917 Taivalkoski Kurtinkylä

Metsätyömies

Asepalvelus P.P.P. Mikkeli, kiväärimies, sairaankantaja, jääkäri.

Talvisota 3/JP

k. 25.12.1939 Kuolemanjärven maasto.

Parviainen Vilhelm

s.31.12.1911 Taivalkoski Jurmunkylä

Metsätyömies

Asepalvelus U. J. P. Helsinki, pikakivääriampuja, jääkäri

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k. 4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelut.

Rinnemaa Jussi Johannes

s.14.9.1917 Pistojärvi. Karjala. Asui Taivalkoski Kirkonkylä

Kansakoulu. Äidinkieli Suomi

Työmies

Ei Suomen kansalainen

Kemi 19.12.1939, Osasto Hakanen

Talvisota 8.2.1940 Kuhmo SP 5 Osasto Hakanen

k. 19.2.1940 Kuhmo partiotaistelussa Kiekin-niemellä.

 

Räisänen Eino Aukusti Jokijärvi

s. 25.3.1910 Taivalkoski

Tukkityömies

Asepalvelus R.T.R, Helsinki, tähystäjä, korpraali.

Talvisota 1/JR 40 Pelkosenniemi 18.12.1939 Savukoski 21.12.1939, Saija 10.1.1940, Säkkijärvi, Häränpääniemi 5.3.1940.

k. 5.3.1940 Savukoski, Saija, Häränpäänniemi.

Seiteri Antti

s. 3.3.1914 Taivalkoski Jokijärvi

Metsätyömies

Asepalvelus Pohj. R. Kuopio, sairaankantaja, sotamies

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k. 8.12.1939 Kuhmo Sivakan tienhaaran taistelut. Ruumis jäi vihollisen käsiin. Siunattu kentälle jääneenä.

Soronen Jaakko Vilhelm (Ville)

s. 2.4.1909 Taivalkoski Jokikylä

Tukkityöt

Asepalvelus U R, ajomies, sotamies

Talvisota 3/JR25 Kuhmo

k. 4.2.1940 Kuhmo, Saunajärven taistelut.

Säkkinen Eino

s. 17.9.1912 Taivalkoski Kirkonkylä

Kansakoulu

Metsätyömies

Asepalvelus Pohj.R. Kuopio, pikakiväärimies, tarkka-ampuja, sotamies.

Talvisota 3/JR 25 Kuhmo

k. 4.2.1940 Kuhmo, Saunajärven taistelut.

Tammilehto Kauko Olavi

s. 12.6.1912

Talvisota Viipurin lahdella Turkinsaari, Uuraansaari

k. 6.3.1940 Uuraansaaressa.

Tyni Väinö

s. 9.12.1917 Taivalkoski Jokikylä

Kansakoulu

Metsätyömies

Asepalvelus Pohj.R Kuopio, sotamies

Talvisota Muolaa, haavoittunut Kämärällä 16.2.1940.

k. 10.3.1940, menehtyi vihollisen tuhoamassa sairasautossa. Jäi vihollisen käsiin.

Vainaja siunattu kentälle jääneenä Taivalkoskella 29.9.1940.

Vaalamo ( Wallin) Enzio Olof

s. 26.2.1900 Ylitornio. Asui Taivalkoski Kirkonkylä

Ylioppilas, opettaja seminaari Sortavala

Kansakoulun opettaja.

Vapaussota, vapaaehtoinen Oulun taistelut.

Aunuksen retkellä luutnantti Nygördin komppaniassa.

Palkittu: Vapaussodan taisteluista ja Aunuksen retkestä SVR I Mitali 4.2.1935.

Talvisota Kuhmo 3/JR 25 kiväärijoukkueenjohtaja, vänrikki.

k. 4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelussa. 

Viitanen Väinö Heimo

s. 14.2.1913 Taivalkoski Kirkonkylä

Kansakoulu

Autonkuljettaja

Asepalvelus P.S.R Kuopio, asealiupseeri, aseseppä, alikersantti.

Talvisota Kuhmo Esik/ JR 25. haavoittui vaikeasti 28.3.1940 Lieksassa käsikranaatin räjähtäessä.

k. 29.3.1940 Lieksa.

Väisänen Eino Kalle

s.24.4.1900 Puolanka Metsäkylä

Tukkityömies

Asepalvelus KR Kajaani, konepistoolimies sotamies

Talvisota Kuhmo 3/JR25

k. 17.1.1940 Kuhmo Latvajärven kenttävartion taistelussa.

Väärä Johan Artturi

s.1.3.1906 Taivalkoski Kirkonkylä

Työmies

Asepalvelus Pion. P. Pioneeri

Talvisota Kuhmo 3/JR 25

k. 4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelut

Vääräniemi Väinö Henrik

18.11.1903 Taivalkoski Jokijärvi

Kansakoulu

Maatyömies

Asepalvelus JP 3 Mikkeli, konepistoolimies, jääkäri

Talvisota Kuhmo 3/JR 25

k. 4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelut

Väätäjä Martti Ilmarinen

s. 1.1.1917 Taivalkoski Jurmu

Kansakoulu

Maanviljelijä

Asepalvelus Pohj.R. Kuopio. taistelulähetti sotamies

Talvisota Kuhmo 3/JR 25, Haavoittui 15.12.1939 Maunuvaaran taistelussa.

k. 4.2.1940 Kuhmo Saunajärven taistelussa.